Uutislistaukseen

Kopio Kotikirkko_2021 (8).png

Hurahda vihreään ja leivo vapuksi jokin diakonian juhlavuoden leivoksista

27.4.2022 10.01

Diakoniatyöntekijän vihreä virkapaita symboloi toivoa ja elämää.
–  Ihan niin kuin keväisin vihreys voittaa talven. Toivon mukaan voimme viestittää tätä toivoa paidan kautta seurakuntalaisille. Vihreä virkapaita, toisin sanoen pantapaita, on hyväksytty piispainkokouksessa 2001, kertoo diakoni Hanna-Leena Niemelä.

Diakoniatyön 150- vuotisjuhlan kunniaksi diakonissat ja diakonit ovat aloittaneet #hurahdavihreään tempauksen. Internetin syövereistä voikin löytää toinen toistaan kirkkaamman vihreitä pukeutumistyylejä.

– Vihreä on yksi tämän kevään muotiväreistä, näin ainakin kertoi Iltalehti, Niemelä nauraa. 

– Vihreä on vahvasti näkynyt jo pidempään myös sisustuksessa. Itse haaveilen vihreästä sohvasta! Sulaudumme siis iloiseen toivoa tuovaan joukkoon tänä keväänä oikein mainiosti Tosin, meistä vihreä on aina muodissa!


Mathilda, Aurora ja Cecilia saivat omat leivokset 

Mathilda Hoffman, Aurora Karamzin ja Cecilia Blomqvist ovat kolme merkittävää naista suomalaisen diakoniatyön historiassa. Heitä muistetaan tänä vuonna omilla nimikkoleivoksilla. Leivokset on suunnitellut Martoista Emmi Tuovinen.

Mathilda Hoffman oli Suomen ensimmäinen virkaan vihitty diakonissa. Hänet vihittiin Viipurin Pietarin-Paavalin kirkossa vuonna 1872. Tapahtumalla oli suuri merkitys sekä suomalaisen sosiaalialan koulutuksen, että naisten itsenäistymiskehityksen kannalta.

Aatelissukuinen Aurora Karamzin toimi keisarillisena hovineitinä, mutta hän oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka antoi uraauurtavan panoksensa suomalaisen sosiaalityön sekä naiskasvatuksen hyväksi. Karamzinista tuli Helsingin kaupungissa merkittävä vaikuttaja, joka rahoitti naisten työtupia, kouluja, lastenseimiä ja orpokoteja. Erityisesti hänet kuitenkin muistetaan Helsingin Diakonissalaitoksen perustajana.

Cecilia Blomqvistista tuli ensimmäinen seurakunnan palkkaama diakonissa. Cecilia syntyi syyskuussa 1845 varakkaan porilaisen merikapteenin perheeseen. Kun kolme Cecilian sukulaislasta oli kuollut kurkkumätään, hän päätti ryhtyä auttamaan muita ihmisiä. Cecilia liittyi Porin Rouvasväenyhdistykseen, joka oli keskittynyt auttamaan vähäosaisia naisia ja lapsia. Hän piti köyhille lapsille pyhäkoulua ja opetti heille muun muassa vaatteiden korjausta. 1860-luvun suurien nälkävuosien aikana Cecilia hoiti sairaita ja yritti hankkia orpolapsille koteja.

Mathilda sai juhlavuoden kunniaksi oman herkullisen valkosuklaaleivoksen, Auroralle valikoitui suklainen herkku ja Cecilialle nokkos-sämpyläkranssit.

Hanna-Leena Niemelä kertoo, että leivoksilla halutaan kunnioittaa diakonian juhlavuotta.

 – Leivoksia on kiva tarjota juhlavuoteen liittyvissä tilaisuuksissa ja juhlissa. Juhlavuosi on todella juhlimisen arvoinen. Olen itse suunnitellut omaa juhlavuoden leipää. Se tehtäisiin mahdollisimman yksinkertaisista ja edullisista aineista ja vihreää väriä siihen tulisi villiyrteistä. Saan ensimmäiset versiot tehtyä heti kun villiyrtit puskevat läpi.

Leivonnaisten ohjeet löydät täältä:

Mathildan valkosuklaaleivos

Auroran suklainen herkku

Cecilian nokkos-sämpyläkranssit