Maksuttomat sururyhmät tuovat apua ja lohtua surussa

Sururyhmä on kuoleman kautta läheisensä menettäneille suunnattu ryhmä, jossa osallistujat voivat tavata toisia läheisensä menettäneitä, jakaa omia kokemuksia ajatuksia, sekä tunteita ja myös kuulla toisten ajatuksia.

–Ryhmä on vertaisryhmä, jonka luotsaajina on aina työpari, joko kaksi seurakunnan työntekijää tai työntekijä ja vapaaehtoinen. Suuri osa vapaaehtoisista on ollut entisiä sururyhmäläisiä, kertoo diakonissa Seija Puusaari.

Sururyhmiä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa on pidetty 1990-luvun alusta asti ja ne ovat lähteneet seurakuntalaisten tarpeesta, sekä siitä että kirkossa on kehitetty materiaalia ryhmiä varten.

–Keskeisiä asioita ovat luottamuksellinen, turvallinen ja toisia kunnioittava, sekä tilaa antava ilmapiiri, jotka ovat ryhmän keskeisiä arvoja, kertoo Puusaari.

–Ohjaajien tehtävänä on huolehtia, että nämä arvot toteutuvat ja osallistujat saavat ryhmästä mahdollisimman hyvän kokemuksen elääkseen surunsa kanssa. Seurakunnan järjestämässä sururyhmässä kristillisen uskon ja toivonnäkökulma on esillä mutta kukin saa pitäytyä omassa tavassaan ajatella. Myöskään kenenkään ryhmäläisen vakaumusta, kirkkokuntaa tai kirkkokuntaan kuulumattomuutta ei kysytä.

Tuen saamisen merkitys on suuri

Suru ei ole ainoastaan surullisuutta, vaan menetyksestä kumpuavaan suruun liittyy laaja kirjo tunteita: surullisuuden lisäksi on tavallista kokea esimerkiksi ikävää, ahdistusta, epätoivoa, yksinäisyyttä, masennusta, epätoivoa ja ulkopuolisuutta. Suurin riskitekijä surussa on se, että sureva ei saa apua ja tukea. Tuella on suuri merkitys surevan hyvinvoinnille sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Diakonissa Katriina Mäkinen kertoo, että ryhmä on yksi, lyhyt tukemisen vaihe surussa, joka on loppuelämän mukana kulkeva kokemus. Suru itsessään ei ole vaihe tai jotain, mistä pitää pyrkiä pois. Se kuuluu elämään ja voisiko sanoa, että se kuuluu myös rakkauteen.

–On luonnollista, että rakas ihminen kulkee muistoissa, ajatuksissa ja tunteissa mukana oman loppuelämän, vaikka tämä on kuollut. On suorastaan henkistä väkivaltaa, jos tämä side pakotetaan katkaisemaan. Jos se katkeaa tai sen haluaa katkaista, sekin on sallittua.

Suru on yksilöllistä, joten ei kukaan voi oikeastaan sanoa, miten surraan oikein.

–Samanaikaisesti, kun puhumme surun yksilöllisyydestä, niin saatamme kuitenkin huomata surevilla jotain samankaltaisuuksia surun kokemuksessaan ja ehkä tämäkin tekee sururyhmästä osallistujilleen tärkeän: voi huomata, että joku toinenkin on ajatellut tai kokenut jollain samalla tavalla kuin itse. ”En ole ainoa, en ole outo.” Toiset ryhmäläiset jaksavat myös kuunnella omaa surukokemustaan, kun ympäristö ei ehkä enää jaksa. Ryhmässä on lupa surra, kertoo Mäkinen.

****

Kevään 2022 sururyhmä kokoontuu keskiviikkoisin välillä 9.3.-27.4. klo 18.00-19.30
Kevään ryhmä on täynnä. Seuraavat ryhmät alkavat syksyllä.