Kaste on uskonelämän perusta

Kirkon uskon mukaan kaste on parasta, mitä vanhemmat voivat lapselle antaa, sillä kasteessa on kyse Jumalan rakkaudesta. Kasteessa ihminen saa omakseen Jumalan rakkauden ja huolenpidon koko elämänsä ajaksi. Kastettuna lapsi on heti täysivaltainen seurakunnan jäsen. Hän saa kokea olevansa ihme, juuri sellaisena kuin on. Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista. Kasteessa Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen, ja lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi. Kaste on uskonelämän perusta.

Rakkauden lisäksi kasteessa on kyse turvasta. Ennen syntymäänsä vauva on ollut kohdussa lapsiveden ympäröimänä. Vesi suojelee lasta. Kastevesi on samanlaista: se on suoja ja turva. Jumalan rakkaus ja kasteveden suoja ympäröivät lasta hänen koko elämänsä ajan, ja vielä kuoleman rajan ylikin. Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu.

Häntä kutsutaan seurakunnan kerhoihin ja tapahtumiin, aikanaan myös rippikouluun. Seurakunnan jäsenenä lapsi on osallinen seurakunnan olemukseen ja toimintaan, myös muun muassa lähellä ja kaukana olevien lähimmäisten auttamiseen.

Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle sen jälkeen, kun vanhemmat, isovanhemmat tai kummit ovat keskustelleet hänen kanssaan ehtoollisesta. Lapsella on kyky kokea ja kunnioittaa pyhää. Hänelle voi kertoa, että ehtoollinen on ilon ja kiitoksen ateria, jolla Jeesus itse on mukana seurakuntansa kanssa. Vanhemmat voivat ottaa pienet lapset ja vauvankin mukaan tulleessaan itse ehtoolliselle, jolloin lapsi saa alttarilla siunauksen.